Lastensuojelun perusongelmiin sisältyy työntekijöiden vaihteleva kyky kohdata hyvinkin erilaisia asiakasperheitä. Hyväntahtoisestikin tarkoitettu tuki koetaan herkästi yksityisyyden ja itsemääräämisoikeuden kannalta ahdistavaksi, kun se annetaan pakkotoimena. Tällöin lastensuojelu itsessään hyvin herkästi rikkoo perheiden mahdollisuudet ottaa tukea vastaan. Käytännössä tämä voi johtaa perheen alkujaan vähäisten ongelmien kriisiytymiseen. Varhainen puuttuminen merkitseekin usein kriisin varhaista aiheuttamista.
Ongelmat tunnetaan. Lapsiasiainvaltuutettu Elina Pekkarinen on kertonut kokemuksistaan tahdonvastaisista huostaanotoista:
“Seurauksena on monenlaisia ongelmia. Henkilöille voidaan tarjota muita palveluita kuin he kokevat tarvitsevansa tai voi syntyä erilaisia väärinymmärryksiä, pettymyksiä ja muita negatiivisia kokemuksia.
– Silloin vanhemmat voivat katkeroitua, he voivat eristäytyä, he voivat hylätä jopa lapsensa ”pitäkää, en pysty enää”, Pekkarinen kuvailee.”
MTV 27.06.2024
Pekkarinen osuu hyvin perheiden henkiseen pahoinpitelyyn lastensuojelussa. Vaikkakin, hänen mainitsemansa “muita palveluja” on ehkä kaunisteltu ilmaisu perheille pakotetuista “tukitoimista”, kuten avovankilaa enemmän kuin läheisesti muistuttavasta laitosmuotoisesta perhekuntoutuksesta. Asiakkaille muodostuu hyvin herkästi negatiivisia kokemuksia heidän sanojensa ja tekojensa vääristelystä ja miten ne ilmaistaan virallisissa papereissa, vaikka se olisi tahatontakin – millaisena se ei usein näyttäydy.
Lastensuojelun monet ongelmat lähtevät keskeisesti lastensuojelun arvoista ja periaatteista (THL), jotka ovat paljolti myös lastensuojelulain taustalla. Sinällään arvot ja periaatteet on varmasti pyritty tarkoin harkitusti kehittämään ihmisoikeuksia kunnioittaen lapsen edun ajamiseksi. Ongelmaksi tulee käytännön ymmärtämättömyys oikeiden ihmisten monimutkaisuudesta ja ehkä hyvääkin tarkoittavien toimien monimutkaisista vaikutuksista.
Lisäksi periaatteet edellyttävät työntekijöiltä laadukasta ja objektiivista arviointia, sekä vapautta omista henkilökohtaisista rajoitteista, mitkä eivät ole todellisessa maailmassa itsestäänselvyyksiä. On väistämätön tosiasia, että työntekijöillä syntyy helposti asenteita asiakasperheitä kohtaan, eikä mikään koulutus voi estää niiden vuotamista käsityksiin. Ennakkokäsitysten vuotaminen näkemyksiin on varsin peruskauraa psykologiassa ja havaittu monien alojen ammattilaisilla. Kun asenteet helposti heijastelevat asiakasperheiden reaktioina, niitä helposti käytetään myös oikeuttamaan lopulta koviakin päätöksiä.
Työvälineinä pelko ja kauhu
Lastensuojelutyö perustuu keskeisesti pakkotoimiin. Pakkotoimia ei ole mahdollista tehdä ilman puuttumista yksityisyyteen ja jonkinlaista uhkaa. Uhkaaminen onkin lastensuojelun perustyöväline, jolla pyritään saamaan vanhempi mukautumaan odotettuun toimintaan, vaikka syyt olisivat vähäisiäkin. Kun ihmisen perhettä uhataan, vaikka kuinka laillisesti, laukeavat helposti syvimmät pelot ja kauhut. Erityisesti jos tilanne perustuu virheille, väärinymmärryksille ja suoranaisille valheille, voi tilanne muodostua hyvin ahdistavaksi. (Esim. Pellonperä 2014).
Uhkailuun sisältyy usein asiakasperheiden tilanteen kuvaaminen usein virheiden ja vääristelyiden täyttämillä kuvauksilla. Vähäisiäkin ongelmia koskevat kirjaukset ja päätökset laaditaan siten, että niitä voidaan käyttää huostaanottohakemuksen perusteina. Tämä epäilemättä on usein tarkoituksellista, jotta saataisiin aikaan vanhempien toimintaa “korjaava” uhka.
Lastensuojelun työntekijät käyttävät uhkaa kenties sen kokemuksen vuoksi, että niillä vaikuttaa olevan toimintaa korjaava vaikutus. Valitettavasti vaikutuksia on muitakin.
“Avohuollon tukitoimia tyrkytetään, ja jos et ota vastaan, saattaa lapsi lähteä. Lapsen huostaanoton kannalla olleet jo useat asiantuntijaryhmät.
Mutta entä kun enää jaksa? Jokainen sossupalaveri vie voimat jo ennen palaveria useammaksi viikoksi, yritäpä käydä töissä ja hoitaa kotia, kun stressi aiheeuttaa jo fyysisiä kipuja ja jtkuvasti ahdistaa. Ajatus perhetyöntekijästä kotiin saa vihan syttymään, ahdistus taas kovenee, iskee hirveät suorituspaineet, oksettaa ja kaiken stressin myötä fyysinen toimintakyky laskee laskemistaan.
Eikö lastensuojelun tulisi autaa, eikä vaikeuttaa perhe-elämää? Varsinkin huostaanottouhan alla paineet ovat kasvaneet sietämättömiksi. Nyt olisi pakko ottaa jotain “apua” vastaan ettei sossut luule minun salailevan mitään, mutta miten se on mahdollista, kun reagoin psykosomaattisesti näin voimakkaasti?”
Vauva.fi-palstan anonyymi kirjoitus 10.12.2012.
Lastensuojelun aiheuttama ahdistuneisuus voi johtaa sen helpottamiseen esimerkiksi päihteiden käytöllä. Lastensuojelukontaktit voivat vakavasti vaurioittaa vanhempia, kuten aiheuttaen synnytyksen jälkeistä masennusta ja ahdistusta (Wall-Wieler 2018). Myös itsemurhat ovat yleisempiä vanhemmilla, jotka ovat joutuneet lastensuojelun kohteiksi (Afifi 2018).
Tunkeutuminen yksityisyyteen
Kohtaamisen ongelmat kasvavat heti kun siirrytään tapaamisesta toimistolla kotiin. Kotirauhan suoja on niin vahva, että kotietsintään tarvitaan epäilys rikoksesta, josta saa vähintään 6 kk vankeutta. Kuitenkin lastensuojelun tunkeutumiseen kodin yksityisyyteen tarvitaan vain huoli.
Lastensuojelun arvojen ja suhteellisuusperiaatteen (THL) mukaan perheen itsenäisyyteen ja yksityisyyteen ei saa kohdistaa suurempaa puuttumista kuin mikä on lapsen auttamiseksi ja suojaamiseksi tarpeellista. Periaatteiden mukaan “lapsella on kuitenkin tietyissä tilanteissa oikeus saada vaikeuksiinsa apua riippumatta siitä, ovatko vanhemmat halukkaita tai onko hän itse halukas ottamaan apua vastaan.” Tämä epäilemättä on välttämättömyys joissain tilanteissa, mutta käytännössä rajanveto voi olla hyvinkin mielivaltainen päätös ja tarve “auttaa lasta” voi koskea hyvinkin vähäisiä asioita.
Lastensuojelun suunnittelussa on sinällään tunnistettu puuttumisen herkät vaikutukset aivan oikein:
“Lastensuojelu toimii vaikeassa roolissa tuen ja kontrollin välimaastossa. Lastensuojelussa on toimittava mahdollisimman hienovaraisesti, eikä toimilla saa aiheuttaa vahinkoa lapsen suotuisalle kehitykselle. Perheen sisäisiin asioihin ei tule puuttua liian herkästi; silti avun tarpeessa oleva perhe ja lapsi on kyettävä tunnistamaan riittävän ajoissa.”
Suhteellisuusperiaate, lastensuojelun arvot ja periaatteet, THL.
Ongelmaksi muodostuu, että jos jokin on vaikeaa, työntekijät voivat epäonnistua siinä. Pelkästään mainituissa periaatteissa on niin paljon vaikeasti hallittavia ristiriitaisia tekijöitä, että yhden ihmisen tai pienen tiiminkään on vaikea hallita niitä. Työntekijöiden ammatilliset ja lisäksi omat henkilökohtaiset rajoitteet voivat tehdä yksinkertaistenkaan periaatteiden seuraamisesta mahdotonta, jos vaikeuksia on jo aivan lastensuojelulain noudattamisessa. Kun tämä tapahtuu herkässä perheympäristössä, aiheutuva vahinko on helposti moninkertainen aiottuun apuun nähden.
Konflikti on suoraan sisäänrakennettu siihen, että “tuki” on käytännössä aina pakkotoimi. Pakkotoimet automaattisesti epäonnistuvat, tuottaen korkeintaan pinnallisia tuloksia, koska ne ovat itsemääräämisoikeuden, yksityisyyden ja vanhemmuuden perustan vastaisia. Vaikka jonkinlaista avun tarvetta olisi, pakkotoimet eivät tuo apua vaan aiheuttavat tuhoa.
Lastensuojelun periaatteet perustuvatkin ihanteeseen ja suoranaiseen oletukseen supertyöntekijöistä, joiden osaaminen vastaa aina akateemisen suunnitteluryhmän ideaaleja ja joilla ei ole omia henkilökohtaisia rajoitteita. Kun todellisuus ei ehkä useinkaan saavuta tätä ihannetta, on päästetty norsut irralleen lasikaupassa – toki hyvässä tarkoituksessa.
Puuttuminen parisuhteisiin
Puuttuminen voi johtaa perheiden vanhempien välisten ristiriitojen syvenemiseen, jos ja kun lastensuojelu usein asettuu toisen vanhemman tueksi. Tuki voidaan koeta tarpeelliseksi esimerkiksi tasa-arvokysymyksissä kuten perheen työnjaossa, josta vanhemmilla on usein kiistaa. Työntekijät saattavat kokea tarvetta auttaa toista vanhempaa, joka on ehkä suoraan pyytänyt apua, ja perustelevat auttamista lapsen edulla.
Parisuhteiden ristiriidat ovat harvoin yksinkertaisia ja ongelmat harvoin ovat yksinomaan toisessa. Vanhempi saattaa kokea parisuhteessa yksinäisyyttä tai epävarmuutta, mutta siihen lastensuojelu on väärä taho puuttumaan. Vanhempi ei ehkä saa toiselta kaipaamaansa läheisyyttä. Kokemukset voivat syntyä biologisista syistä, kuten raskaudenaikaisesta tai jälkeisestä masennuksesta. Masennuksesta oireileva ei voi vaatia lastensuojelua pakottamaan kumppaniaan läheisyyteen, mutta voi löytää toissijaisia aiheita joihin lastensuojelu voi puuttua. Sellaisia voivat olla kotityöt, lastenhoito, määrääminen kodin huoneratkaisuista tai toisen harrastuksista tai omaisuudesta.
Sosiaalityöntekijät saattavat jopa ajatella, että lastensuojelun tehtäviin sisältyy puuttuminen vanhempien parisuhteeseen, koska sen laadulla on vaikutus lasten hyvinvointiin ja kehitykseen (esim. sosiaalityöntekijät Pajari ja Ailoranta 2023). Puuttumisen välttämättömyyttä saatetaan perustella koulukuntaisilla kehityspsykologisilla teorioilla ja psykiatrisilla traumateorioilla, jotka ovat keskeinen osa lastensuojelun kansantarustoa.
Työntekijät saattavat kokea, että heillä on velvollisuus puuttua vanhempien tasa-arvokysymyksiin tai ryhtyä korjaamaan aikuisen vanhemman elämäntapaa tai vanhempaa ihmisenä. Aikuisten itsenäisyyteen, persoonallisuuteen ja arvoihin puuttumisessa astutaan lastensuojelun tarkoituksen ja vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolelle.
Jälleen tulee huomata, että lastensuojelun toiminta on tälläisissä tilanteissa käytännössä aina yksityisyyteen ja aikuisten itsemääräämisoikeuteen puuttuvaa pakkokeinojen käyttöä.
Ulkopuolisen tulemisella parisuhteen kolmanneksi pyöräksi voi olla tarkoitettua suuremmat ja usein päinvastaiset seuraukset. Harvempi aikuinen hyväksyy, että aviopuoliso käyttää ulkopuolista tahoa ratkomaan parisuhteen kiistoja pakottamalla.
Lastensuojelu tulisikin tällöin nähdä vanhemman käyttämänä väkivallan välineenä. Väkivallan käytöllä voidaan saada vanhempi alistumaan ja tottelemaan välittömässä tilanteessa, mutta pidemmän päälle se helposti johtaa parisuhteen heikkenemiseen entisestään, ongelmien kärjistymiseen ja eroon. Väkivaltakoneiston vaikutukset eivät ole välttämättä sen vähäisempiä vaikka väkivalta olisi tasapuolista.
Työntekijöillä voi myös henkilöinä olla odottamattomia vaikutuksia parisuhteen osapuoliin. Jos vaikkapa miespuolinen työntekijä asettuu perheen kodissa pakkokeinoilla uhaten puolustamaan perheen äitiä tämän aviomiehessä nähtyjen epäkohtien vuoksi, voi tilanne aiheuttaa vähintään hankalia primitiivisiä jännitteitä. Vastaavasti naispuolisen työntekijän asettautuminen äitiä vastaan voi vakavasti loukata tämän identiteettiä ja omanarvontuntoa puolisona. Sellaiset tuskin ovat hyväksi parisuhteelle tai perheen pysyvyydelle.
Lastensuojeluun työskentelyssä helposti ylikorostuu pyrkimys parisuhdeideaaleihin ja kenties moraalisiin kysymyksiin, joiden voidaan ajatella olevan lapsenkin kannalta ehkä hyviä. Puuttumisen väistämättömät vaikutukset kuitenkin helposti mitätöivät lapsen edun. Parasta puuttumista on tällöin oleminen puuttumatta. Parisuhdeongelmien selvittely tulisikin antaa vanhemmista itsestään lähteväksi esimerkiksi pariterapiassa.
Varastettu vanhemmuus
Varhainen puuttuminen ja sen työmenetelmät perhetyö ja varsinkin perhekuntoutus, on lähtökohtaisesti ongelmallista. Suurin ongelma on siinä, että vanhemmuus on lähtökohtaisesti hyvin henkilökohtainen projekti. Siihen saatetaan hakea neuvoja jostain, mutta jos se muuttuu huostaanottouhkausten myötä tehtäväksi pakottamiseksi, se syö kaiken, mikä ylläpitää vanhempien omanarvontuntoa ja identiteettiä. Sen jälkeen suhde omiin lapsiin ei ole omaa vaan pakotettu malli. Tämä on keskeinen ongelma kaikessa lastensuojelun puuttumisessa ja syynä sille miksi se yksinomaan tuhoaa ennemmin kuin rakentaa vanhemmuutta.
“Miran itsetunto äitinä oli vaikeuksien myötä pohjalukemissa. Hän muistelee hetkeä perhekuntoutuksessa: Ohjaaja huomautti, että eikö Mira ymmärrä, että esikoiselle tulee tarjoilla suurempi ruoka-annos kuin kuopukselle.
– Kuopuksellani oli vaihe, jolloin ruoka maistui hänelle erityisen hyvin, kun taas esikoinen söi vähemmän. Tunsin itse lapsieni käytöksen, mutta perhekuntoutuksessa valmiiksi haurasta itsetuntoani nakerrettiin.
Miran perhe joutui vaikeuksien kierteeseen. Silloin Mira näki parhaaksi pyytää, että hänen lapsensa otetaan huostaan. Kaksplus 11.2.2022
Tämä on ehkä ongelmallisin kaiken “perhekuntoutuksen” piirre, että vanhemmuus mitätöidään. Suurin piirtein jokaisella vanhemmalla on usko itseensä hyvänä vanhempana, parhaana lapselleen. Tämä on ajattelulle tavallinen positiivinen vinouma, joita kaikilla on. Tärkeää ei kuitenkaan ole vinouman murskaaminen ja todellisuuden kohtaaminen vaan se, että tämä kokemus – olkoon kuinka tahansa jyrkkä vinouma – on äärimmäisen tärkeä osa vanhemmuutta. Mitätöimällä se tuhotaan ja samalla tuhotaan vanhemmuuden tärkein motivaatio.Tämä on yksi keskeinen syy sille, miksi lastensuojelun “tukitoimet” ja “perhekuntoutus” ovat ehkä useimpien perheiden kohdalla tavoitteiltaan mahdottomia. Ne eivät ole vain ajanhaaskuuta, vaan suoranaisesti erittäin vahingollisia vanhemmuudelle. Lastensuojelu elää aivan omassa todellisuudessaan, kun se ei kykene huomioimaan oman toimintansa vahingollisia vaikutuksia.
Janette Vesterinen on tutkinut lasten isien ilmeisessä huoltokiusaamistarkoituksessa tekemiä lastensuojeluilmoituksia lasten äideistä (Vesterinen 2021). Tutkimuksessa huomattiin merkittäviä psyykkisiä vaikutuksia.
“Selkeän johtopäätöksen mukaan lastensuojeluilmoitukset vaikuttivat äitien vanhemmuuteen heikentävästi. Äitien kokemukset olivat yhteneväiset sen suhteen, että lastensuojeluilmoitusten tarkoituksena oli ainoastaan mitätöidä äitien vanhemmuutta ja saada äidit näyttäytymään epävakailta viranomaisten silmissä.
Lastensuojeluilmoitukset aiheuttivat äideissä epävarmuutta ja arkuutta omasta vanhemmuudestaan. […] Osassa tapauksia isien tekemät lastensuojeluilmoitukset äitien vanhemmuudesta vaikuttivat negatiivisesti äitien ja lasten väliseen suhteeseen.
Äidit kokivat yksimielisesti, että heidän toimintaansa ja vanhemmuuttansa arvosteltiin jatkuvasti ja he kokivat olevansa isien tarkkailun kohteina. Tarkkailu puolestaan miellettiin kontrollointina ja vainoamisena. Lastensuojeluilmoitusten myötä äideistä tuli epävarmoja ja osa heistä alkoi uskomaan halventavia väitteitä omasta vanhemmuudestaan. Tutkielmani osoitti, että isien tekemät lastensuojeluilmoitukset aiheuttivat äideille arjessa pelkoa, ahdistusta ja turhaa vaivaa.”
Lastensuojeluilmoitus huoltokiusaamisen välineenä. Janette Vesterinen, 2021.
Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys. Emme tavallisesti ryhdy ylimielisesti kritisoimaan toisia vanhempia vanhemmuudessa, koska ymmärrämme mitä se aiheuttaisi. Ongelma syntyy lastensuojeluprosessista, joka oikeuttaa ja peräti velvoittaa sellaiseen, joka on itsestäänselvästi vahingollista. Jos työtä ei voi tehdä aiheuttamatta vahinkoa, mutta työ on “pakko” tehdä, aiheutetaan väistämättä vahinkoa. Lastensuojelun puuttumiselle tulisi siksi olla korkeat edellytykset.
Lastensuojelutyössä tulisikin pysähtyä sen kulmakivien painotukseen. Vaikka syytä jonkinlaiseen huoleen olisikin, puuttumisen aiheuttamat vauriot ovat usein niin moninkertaiset, etteivät huolet ja pienet epätäydellisyydet vanhemmuudessa oikeuta vahingon aiheuttamiseen.
Varastettu lapsuus
Lastensuojelun avohuollon “palvelut” tekevät lasten lapsuudesta lastensuojeluelämää. Tämä vaikuttaa vahvasti sekä vanhempiin että lapsiin. Kun päästään perhekuntoutukseen tai laitoselämään, ovat kaikki lapsuuskuvat ja -muistot kohta laitoksesta tai perhetyöntekijöiden seurassa. Perhekuntoutuksessa kun usein järjestetään kaikenlaista elämyksellistä toimintaa, kuten käyntejä huvipuistoissa, retkillä, grillaamista ja niin edelleen.
Kohtaamisen mahdoton taito
Useimmat sosiaalialan työntekijät lienevät ainakin keskitasoa sosiaalisessa herkkyydessä ja ymmärtävät ainakin osan kohtaamisen ongelmista. Toisaalta aina jää väistämättä suuri pilvi vaikutuksia tunnistamatta. Ongelmat eivät poistu varovaisuudella, koska osa niistä on väistämättömiä, kuten yksityisyyden piiriin ja vanhemmuuden kyseenalaistamiseen perustuvia. Niitä ei voi kokonaan poistaa mikään, mitä työntekijä sanoo tai tekee, kun taas päinvastainen on mahdollista ja se helposti toteutuu.
Käytännössä kohtaamisessa ei myöskään voi välttää omien asenteiden irtipääsyä.
Lähteitä
Tuomas Pellonperä. Pelottaako? Lokakuun liike. 2014.
Elizabeth Wall-Wieler, ym. Postpartum Depression and Anxiety Among Mothers Whose Child was Placed in Care of Child Protection Services at Birth: A Retrospective Cohort Study Using Linkable Administrative Data. 2018.
Tracie O.Afifi, ym. The relationship between child protection contact and mental health outcomes among Canadian adults with a child abuse history. 2018.
Marjo Pajari, Assi Ailoranta. Miksi vanhempien parisuhteen äärellä kannattaa työskennellä myös lastensuojelussa? Parempaa lastensuojelua, 2023.
2024-07-14 Toimitus