Huolenaiheita

Lastensuojelussa syntyy huoli usein paitsi selvistä ongelmista, myös monista ehkä vähäisemmiltä tai epäselvemmiltä vaikuttavista. Myös se, miten vanhemmat profiloituvat henkilöinä, saattaa vaikuttaa.

Abstrakteja huolenaiheita

Lastensuojelun päätösten perusteluissa jää syiden tai huolenaiheiden tarkka merkitys usein kertomatta. Sellaisia on vaikea osoittaa vääriksi millään todisteilla ja onkin ehkä mahdollista, että kohdat esitetään abstraktisti juuri siitä syystä.

• Ongelmat vanhemmuudessa
• Kyky huolehtia lasten ikätasoisista tarpeista
• Vanhemman jaksaminen
• Heikko vuorovaikutus lapsen kanssa

Näiden aiheiden merkitystä ei voi analysoida tämän pidemmälle, koska niistä ei yleensä kerrota sen enempää. Huostaanottoperusteita ne silti usein ovat. Luonnollisesti se on hyvin turhauttavaa, kun perusteeksi otetaan jaksaminen, vaikka vanhemmasta itsestään tuntuu ihan hyvältä. Mistä jaksaminen on päätelty tai osoitettu? Mitä ongelmia se on aiheuttanut?

Tavanomaisia huolenaiheita

Lastensuojelun työskentelyssä kohdistetaan paljon huolta ja huomiota moniin aiheisiin, joissa yksi tapa voi tutkimusten valossa olla parempi kuin toinen tapa, jolloin väärästä tavasta löydetään lastensuojelullinen huoli.

Vapaa leikki ja aika lasten kanssa

Vanhempien on aktiivisesti leikittävä lastensa kanssa paljon ohjattua leikkiä, jossa aikuinen osallistuu ja opettaa lapselle leikkiä. Vapaassa leikissä lapsi leikkii ilman aikuisen ohjausta.

Huoli ehkä lähtee ajatuksesta, että vapaassa leikissä vanhempi jättää lapsen oman onnensa nojaan. Kasvattaja ei saa olla passiivinen. Aktiivinen vanhemmuus on lastensuojelussa aina parempaa, vaikka se kuormittaisi aikuista. Näkökulmassa voi olla myös ajattelu vanhemmasta varhaiskasvatuksen työntekijänä, joilla on peräti velvollisuus aktiivisuuteen työssään. Työntekijäkään ei töitä tehdessään saa tehdä omia juttujaan, miksi vanhempi saisi?

Ohjatun ja vapaan leikin merkityksessä lapsen kehitykselle on jossain määrin koulukuntakiista. Ohjatussa leikissä kasvattaja voi laajentaa leikin mahdollisuuksia opettaessaan uusia leikkitapoja, jotka eivät tule lapselle mieleen. Toisaalta omaehtoinen leikki kehittää aloitteellisuutta ja luovuutta, kun lapsi saa kehittyä itse ilman aikuisen ohjaamia ratkaisuja.

Ylipäätään ajan käytöllä lasten kanssa ei vaikuta olevan juuri mitään jos mitään merkitystä, riippuen hieman lasten iästä. (Milkie, ym. 2015)

• Paljon leikkineet lapset pärjäävät muita paremmin opinnoissaan ja työelämässä. tehy-lehti, 2019.
• Milkie, ym. Does the Amount of Time Mothers Spend With Children or Adolescents Matter? 2015.

Lapsen nukkuminen muualla kuin omassa sängyssään

Lastensuojelussa pidetään huolestuttavana jos lapsi nukkuu muualla kuin omassa sängyssään, kuten vanhempien kanssa perhepedissä. Erityisen huolestuttavaa on, jos lapsi asettuu nukkumaan lastenrattaisiin, pulkkaan tai vessassa käytyään kylpyhuoneen ihanan pörröiselle matolle.

Tämä on huolenaihe, koska siinä lapsi määrittää, missä nukkuu, eikä toiminta ole silloin aikuisjohtoista. Lastensuojelulaitoksissa lapsi toki nukkuu omassa sängyssään, mikä katsotaan parhaaksi kodeissakin.

Lastenpsykiatri Janna Rantalan lähipiirissä on vapaampaa:

“Perheiden nukkumisjärjestelyt jaksavat puhututtaa. Lähipiiristäni löytyy ainakin seuraavia järjestelyjä:

– koko perhe samassa (reilusti levennetyssä) sängyssä
– koko perhe samassa huoneessa, mutta eri sängyissä
– lapset ja äiti samassa huoneessa, isä omassaan
– isä ja isosisarus samassa huoneessa, äiti ja vauva toisessa
– vanhemmat yhteisessä makuuhuoneessaan, lapset lasten huoneessa
– vanhemmat yhteisessä makuuhuoneessa, osa lapsista lasten huoneessa ja osa vanhempien makuuhuoneessa
– vanhemmat yhteisessä makuuhuoneessa, osa lapsista yhteisessä lasten huoneessa ja osa omassa lasten huoneessa
– jokainen perheen jäsen omassa huoneessaan

Jokainen näistä perheistä on tyytyväinen omaan järjestelyynsä ja katsoo sen hyödyttävän sekä lapsia että aikuisia. Jokainen on myös valmis puolustamaan omaa järjestelyään muita nukkumisjärjestelyjä vastaan.”

Lastenpsykiatri Janna Rantala: “Kuka nukkuu missäkin“. Yle 16.11.2012

Suositusten vastaiset ruoka-ajat

Ruokailuajoista on tietyt terveyssuositukset, että päivällinen täytyisi olla klo 17-19 aikoihin, ei myöhemmin. Tämä on sinällään ehkä tavallisin ruoka-aika suomalaiskodeissa, mutta ei toki kaikissa. Muualla Euroopassa ja maailmalla syödään päivällinen hyvinkin eri ajoin.

Norja	klo 16–17
Britannia	klo 18.30–20
Ranska	klo 19–21
Japani	klo 18–22
Italia	klo 19–22
Espanja	klo 21–24 (!)

Kulttuurisille tai henkilökohtaisille mieltymyksille ei lastensuojelussa ole sijaa, vaan lastensuojeluperheissä tulee noudattaa yleisiä terveyssuosituksia siitä, mikä on tutkimusten mukaan paras päivällisaika. Tietenkin ruoka-aikojen täytyy olla myös säännölliset. Onhan näin myös lastensuojelulaitoksissa.

Avusteista kieltäytyminen

Perhetyössä saatetaan tarjota erilaisia avusteita, kuten päivä- tai viikkokalentereita, joista lapset voivat seurata päivä- ja viikkorutiineja, mikä auttaa lapsia rutiinien hahmottamisessa ja muodostamisessa. Ajatus on ehkä hyvä, mutta sellaisista kieltäytyminen tai käytöstä lipsuminen on huolenaihe.

Nirsoilu ruokapöydässä

Ruokapöydässä nirsoilu on lapsiperheiden arkea, myös kasvatuksen ammattilaisten perheissä. Tästä huolimatta nirsoilu on lastensuojelullinen huoli.

Eräässä tapauksessa sosiaalityöntekijä ja perhekuntoutuksen työntekijät olivat ohjeistaneet antamaan palkintoja ruoan syömisestä.

Sisarusten huolenpito

Sisarukset eivät saa olla huolehtivaisia toisistaan, kuten että vanhempi sisar lohduttaisi pikkusisartaan tai muutenkaan huolehtisi tästä. Se on merkki siitä, että lapset eivät koe oloaan turvalliseksi vanhemman seurassa. On vanhemman tehtävä huolehtia lapsista, ei lapsen. Niinikään vanhempi ei saa opettaa lapsiaan huolehtimaan sisaruksistaan.

Kyse on huolesta, joka aiheutuu parentifikaatiosta eli kääntyneestä vanhemmuudesta (Wikipedia), jossa vanhemman ja lapsen roolit ovat vaihtuneet ja lapsi voi pitää huolta vanhemmistaan tai sisaruksistaan (instrumentaalinen parentifikaatio). Sellaista on nähty joissain ääritilanteissa, jossa lapset ovat kodissa niin heitteillä, että ovat joutuneet jopa elossa pysyäkseen huolehtimaan vanhemmistaan ja toisistaan.

Kääntyneen vanhemmuuden katsotaan aiheuttavan lapselle depressiota, itsemurha-ajatuksia, psykosomaattisia häiriöitä, käytöshäiriöitä, masokismia, narsistista persoonallisuutta, defensiivistä splittingiä, häpeää itsestä, huijarisyndroomaa, läheisriippuvuutta ja muuta sellaista.

Tässä kuitenkin hämärtyy se, että sisarusten lohduttaminen ja muu hoitaminen on aivan normaalia jo pienillekin lapsille:

“Lapsilta löytyy jo [alle 3-vuotiaana] runsaasti empaattisia kykyjä, mikä näkyy varsinkin halukkuutena lohduttaa sisarusta tarvittaessa. (Taulukko) 71 % haluaa lohduttaa tarvittaessa sisaruksia.”

Ulla Rannikko 2008: “Yhteinen ja erillinen lapsuus – Sisarusten sosiaalistava merkitys”

Rannikon tutkimus käsitteli vain alle 3-vuotiaita lapsia, mutta prososiaalinen käyttäytyminen oli siinäkin aivan noususuunnassa. Rannikko korostaa huolehtimisen tärkeyttä.

“Sisarusten välinen suhde, joka on tasapainoilua hoivaamisen ja konfliktien välillä, voi tarjota lapselle erinomaisen mahdollisuuden oppia ymmärtämään muiden ihmisten emootioita ja näkemyksiä, oppia hallitsemaan vihaansa ja ratkaisemaan ongelmatilanteita sekä oppia huolehtimaan muista ihmisistä.”

Gene H. Brody 2004, Siblings’ Direct and Indirect Contributions to Child Development

Myös MLL:n ohjeet kertovat:

“Lapsi, joka saa vanhemmiltaan turvallista hoivaa, pystyy osoittamaan sitä myös sisarilleen. […] Perheen esikoiselle voi joskus langeta huolehtijan ja opettajan rooli. Esikoinen voi olla pienempien ihailun kohde ja roolimalli, vastuullinen ja tunnollinen.”

MLL, Perheet ja sisarussuhteet ovat erilaisia

Ongelmaksi näyttäytyy, että hyvin poikkeuksellinen patologia sekoitetaan lasten normaaliin käytökseen ja kehotetaan vanhempia jollain tapaa torjumaan sitä. Miten, se ei yleensä selviä. Pitäisikö kehottaa lasta olemaan välittämättä sisaruksensa hädästä?

Kipulaastari

Eräästä perheestä tehtiin lastensuojeluilmoitus vanhemman kipulaastarin käytön vuoksi. Sosiaalityöntekijä kielsi kipulaastarien käytön ehtona lasten tapaamiselle. Perusteluna oli, että laastareita voi väärinkäyttää huumeena.

Muita huolenaiheita

• Lapsen yökastelu
• Lapsi on liian kiltti
• Lapsen likaiset vaatteet
• Lapsi myöhästyy päiväkodista
• Rikkinäinen kumisaapas
• Vanhemman vastaamattomuus lääkärin tai hammashoitajan puheluun
• Vanhemman päänsärky (signaali alkoholin käytöstä)
• Vanhempien riitely pikaviestien välityksellä
• Vanhemman lapselle vahingolliset sanomiset kielellä, jota lapsi ei ymmärrä
• Vanhemman tai lapsen neuropsykologiset poikkeavuudet, kuten ADHD, autismikirjon häiriöt, pakkomielteisyys, jne.

2022-02-09 Toimitus