Muutoksissa annetaan erityisesti lastensuojelulaitoksille paljon mahdollisuuksia erilaisiin rajoitustoimiin. Vaikka tarpeet epäilemättä ovat joissain tilanteissa tarpeellisia, ongelmana niiden kohdalla on sama kuin monissa muissa lastensuojelutoimissa, että ne perustuvat työntekijän arvioon, eikä lapsella ole käytännössä minkäänlaista oikeusturvaa. Rajoitusmahdollisuuksien koventaminen voi tarkoittaa, että myös väärinkäyttö kovenee ja kärsijöinä ovat lapset.
1. Kasvatuksen ja rajoitustoimen raja hämärtyy (4 a §)
”lapselle voidaan asettaa ikä- ja kehitystason mukaisia rajoja, vastaavalla tavalla kuin vanhemmat voivat asettaa rajoja lapsen tavanomaisessa kasvatustarkoituksessa. Rajoista tulee ensisijaisesti keskustella lapsen kanssa ja lapsen mielipide tulee selvittää siten kuin 20 §:n 1 momentissa säädetään. Lapseen voidaan fyysisesti koskea tavanomaisessa suojelu- ja kasvatustarkoituksessa, jos se on lapsen edun turvaamiseksi välttämätöntä.”
Tämä on ehkä koko paketin vaarallisin seikka. Esityksessä halutaan selventää “tavanomaisen kasvatuksen” ja varsinaisten rajoitustoimien rajaa, mutta samalla sallitaan arjessa erilaisia puuttumisia esimerkiksi esineisiin, viestintävälineisiin ja fyysiseen koskemattomuuteen. STM:n oman kuvauksen mukaan kasvatuksellisilla keinoilla voitaisiin tietyissä tilanteissa puuttua myös lapsen fyysiseen koskemattomuuteen, ja lapselta voitaisiin ottaa pois esimerkiksi viestintävälineitä, jos käyttö on lapsen edun vastaista.
Perustuslakivaliokunta kiinnitti juuri tähän huomiota: ongelmana oli, että lapsen perusoikeuksiin puuttuvia toimia voidaan oikeuttaa vetoamalla tavanomaiseen kasvatukseen. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdotti tämän vuoksi täsmennyksiä, jotta sääntely rajautuisi selvemmin tavanomaiseen kasvatukseen ja huolenpitoon.
2. Jälkikäteinen muutoksenhaku ei suojaa lasta itse tilanteessa
Rajoitustoimi tapahtuu usein tässä ja nyt: lapsi pidetään kiinni, hänen liikkumistaan rajoitetaan, hänen tavaransa tarkastetaan, hänen puhelimensa otetaan pois tai hänen yhteydenpitoaan rajoitetaan. Vaikka jälkikäteen voisi tehdä kantelun tai valituksen, vahinko on usein jo tapahtunut. Lapsi on lisäksi riippuvainen laitoksen aikuisista, eikä hänellä välttämättä ole käytännön kykyä, rohkeutta tai tietoa oikeuksiensa käyttämiseen.
Lastensuojelussa on nytkin laajana ongelmana, että työntekijät pystyvät tekemään käytännössä mitä vain päätöksiä ilman, että niitä tarvitsee selkeästi perustella. Asiakkaille ei myöskään anneta tietoa oikeuksistaan eikä mahdollisuuksistaan. Lakisääteiset velvoitteet eivät ole parantaneet tilannetta. Tämä korostuu lasten kohdalla
3. Toimivaltuudet ovat hyvin ankaria
Uudistuksessa käsitellään muun muassa suljettua laitosmuotoista kuntoutuspalvelua, liikkumisvapauden ja yhteydenpidon rajoittamista, viestintävälineiden pois ottamista, suunnitelmallisia henkilöntarkastuksia, päihdetestauksia ja luvattomasti poissa olevan lapsen paikantamista sekä palauttamista. Suljetussa palvelussa rajoituspäätökset voisivat STM:n kuvauksen mukaan olla voimassa enintään vuoden kerrallaan, ja tarve arvioitaisiin neljän kuukauden välein.
Oikeusturvan näkökulmasta kysymys ei siis ole vain “pienistä järjestyssäännöistä”, vaan lapsen vapauteen, yksityiselämään, ruumiilliseen koskemattomuuteen, viestintään ja perhesuhteisiin kohdistuvista vakavista puuttumisista.
4. Perheiden tiedonsaanti ja osallistuminen voi jäädä heikoksi
Lastensuojelussa vanhemmat voivat olla samaan aikaan sekä asianosaisia että sivuun työnnettyjä. Jos lapsen puhelin otetaan pois, yhteydenpitoa rajoitetaan tai lapsi sijoitetaan suljettuun palveluun, vanhempien mahdollisuus saada ajantasaista tietoa, tukea lasta ja riitauttaa päätöksiä voi käytännössä olla heikko. Tämä korostuu, jos rajoituksia perustellaan kiireellä, turvallisuudella tai “lapsen edulla” ilman riittävän yksilöityjä perusteluja.
5. Kriteerit voivat jäädä liian väljiksi
Sanoilla kuten “lapsen etu”, “välttämätön”, “perusteltu huoli”, “vakava vaara” ja “liiallinen käyttö” on lastensuojelussa paljon painoa. Ne voivat olla tarpeellisia, mutta samalla ne antavat työntekijälle suuren harkintavallan. Jos harkintaa ei sidota tiukkaan dokumentointiin, vaihtoehtoisten lievempien keinojen arviointiin ja riippumattomaan kontrolliin, sama laki voi johtaa hyvin erilaisiin käytäntöihin eri laitoksissa.
6. Suljettu palvelu voi muuttua hoidon sijasta kontrolliksi
Uudistusta perustellaan muun muassa vakavilla rikos- ja päihdekierteillä sekä tarpeella yhdistää lastensuojelua ja psykiatrista hoitoa. Tämä voi olla aidosti tarpeellista joissain tapauksissa. Mutta jos mielenterveyspalveluja, neuropsykiatrista tukea, perhetyötä ja avopalveluja ei ole riittävästi, suljettu laitos voi käytännössä alkaa paikata palvelujärjestelmän puutteita. STM itsekin toteaa, että lastensuojelun ja psykiatrian yhteisyksiköiden kohderyhmää ja sisältöä ei ole vielä vakiinnutettu, vaan kokemuksia vasta kerätään.
7. Kokonaisuus on monimutkainen
Lakivaliokunta on pitänyt päätöksentekoa ja muutoksenhakua koskevaa sääntelyä varsin monimutkaisena. Tämä on iso ongelma juuri lapsen ja perheen näkökulmasta: jos edes aikuiselle on vaikea hahmottaa, mikä on kasvatuksellinen toimi, mikä on rajoitustoimi, mistä saa valittaa, kenelle kantelu tehdään ja millä aikataululla, lapsen oikeusturva jää helposti paperille.
Lastensuojelun Keskusliitto on myös varoittanut, että epätarkka sääntely voi johtaa lasten oikeuksien vastaisiin tulkintoihin ja käytäntöihin.