Ensimmäinen vuotemme lapsen kanssa meni aika hyvin. Lapsi söi ja kasvoi aluksi todella hyvin, tullen suorastaan pulleaksi, aivan pelkällä rintamaidolla. Keväällä, puolen vuoden kohdalla, aloitimme soseiden syöttämisen sen rinnalla. Paino nousi vielä kesään saakka, jonka jälkeen se pysähtyi ja kääntyi laskuun. Virheellinen väite ruokailun unohtamisesta johti lastensuojeluilmoitukseen.
Kun paino oli kesäkuussa ollut 10.680 grammaa, oli se elokuussa vain 10.640 grammaa. Vaikka vaimoni oli ruokkinut lasta urheasti antamatta periksi, hän alkoi jo väsyä rintaruokintaan. Hänen pyrkimyksensä oli ollut ruokkia ainakin suosituksen mukaisen vuoden verran.
Äitysloma päättyi ja syyskuussa vaimoni aloitti kurssin. Se vaati hieman sopeutumista. Eräänä aamuna tapahtui kuitenkin katastrofi. Olin juuri herännyt, kun vaimoni lähti kurssille ja antoi minulle ohjeen lapsen aamupalasta. Hän lähti kovalla kiireellä ja sanoi eteisestä jotain puoli yhdestätoista, että tulisi silloin välitunnille. En kuullut tarkkaan. Annoin lapsen nukkua melkein kymmeneen, tein aamupesun, ja aloitimme aamiaisen klo 10.15 aikoihin. Vaimoni tullessa kotiin puoli yhdeltätoista, hän suuttui, enkä heti ymmärtänyt miksi. Hänhän oli aamulla sanonut, että sen pitää olla valmis puoli yhdeltätoista! Minun virheeni, olisi pitänyt kysyä, mikä meni ohi korvieni. Hän myöhästyi kurssin seuraavalta tunnilta.
Toinen riita syntyi, kun heräsin aamulla vaimoni jo ollessa antamassa lapselle aamiaista. Hänen piti heti lähteä kurssille ja hän pyysi minua tulemaan jatkamaan aamiaisen syöttämistä, jotta pääsisi lähtemään. En mitenkään päässyt välittömästi, meni muutama minuutti, joten hän myöhästyi. Harmillista, mutta tilanne tuli minulle yllätyksenä. Yleensä minä hoidin tuon aamiaisen hieman myöhemmin.
Vaimoni kävi taas syyskuun lopulla neuvolassa lapsen kanssa. Paino oli romahtanut 10.530 grammaan ja oli enää noin yhden keskihajonnan verran keskiarvon yläpuolella. Edelleen suuttuneena virheestäni vaimoni kertoi, etten “muista ruokkia lasta”. Neuvolan hoitaja laski painon laskun ja väitteen yhteen ja päätteli 1+1, että painon lasku johtuisi siitä, että en lainkaan ruoki lasta tämä ollessa hoidossani.
Päättelyssä oli vaan se vika, että paino oli pudonnut jo kesäkuusta elokuun loppuun, mutta äiti aloitti kurssinsa ja minä hoidin lasta vasta syyskuun jostain kohtaa alkaen. Vaikka olisinkin jättänyt lapsen ruokkimatta joskus syyskuussa, se tuskin selitti painon laskua kesällä, ikään kuin ajassa taaksepäin.
Lastensuojeluilmoitus tuli tämän ja monen muun vähintään yhtä paikkansapitämättömän väitteen pohjalta.
Ei, en todellakaan ollut kertonut työntekijälle, että olisin unohtanut syöttää lapsen. Yhtä kaikki, lastensuojelun asiakkuus alkoi. Sosiaalityöntekijän käynnillä lapsen äitikin sitten kertoi, ettei ollut tarkoittanut unohtamista vaan, että ruokailu oli ollut myöhässä. Se mysteeri oli siten ratkaistu, joskin lastensuojelu etsi tilanteesta kaikkea muuta.
Paino-ongelmakin alkoi ratketa joitain kuukausia myöhemmin. Lastenpoliklinikan kokenut lääkäri katsoi ongelmaksi rintaruokinnan, josta ei saa riittävästi ravintoa kasvavalle lapselle. Useimmat äidit kun lopettavat sen puolen vuoden kohdalla.
Lapsen äidin painoindeksi oli noina aikoina reippaasti alhaisimmasta päästä, joten maidossa ei ehkä ollut tavallistakaan määrää rasvaa. Yhtä kaikki, lapsi ei kuihtunut ja paino lähti muutaman kuukauden päästä taas kasvamaan.
Episodin opetukseksi jäi, että rintaruokintasuositusten noudattaminen voi johtaa ongelmiin lastensuojelun kanssa. Ongelmista kertominen hiemankin tuohtuneena helposti paisuttaa niitä.
2021-03-25 Toimitus