Kaksivuotias lapsemme oli päivisin päiväkodissa. Itselläni oli tuolloin aika vapaa työaika ja menin töihin yleensä klo 9.15–9.30 aikoihin, vieden lapsen matkalla päiväkotiin ja hain palatessani klo 16.30 aikoihin. Sekin päivä oli lapselle pitkä, yli 7 tuntia.
Meille oli järjestetty perhetyötä parisuhteemme ristiriitojen vuoksi. Seurasi mitä kummallisin palaveri, jossa perhetyöntekijät ja sosiaalityöntekijä vaativat viemään lapsen päiväkotiin aamupalalle jo klo 8.00. He perustelivat tätä sillä, että 2-vuotiaan lapsen täytyy jo nyt sopeutua siihen rytmiin, joka hänellä on koulussa eli “kahdeksantuntisiin työpäiviin”. Siis yli neljän vuoden päästä.
Vaatimus vaikutti päättömältä, sillä eihän lapsi tiennyt kellonajoista mitään ja joka tapauksessa viikonloppuisin ja lomilla oli eri aikataulu. Eikö talviaikaan siirtyminen sotkenut aikatauluja yhtä lailla tunnin verran? Tiettävästi 1–2-luokilla koulupäivän pituus on enintään 5 oppituntia ja usein alkaa vasta klo 9–9.30, riippuen koulusta.
Tuntui, kuin minua oltaisiin vedätetty täysillä kolmen työntekijän voimin, jotka tiesivät, etten lopulta voisi sanoa mitään vastaan, vaikka puheet olisivat kuinka järjettömiä tahansa.
“Pienen lapsen kortisolitaso alkaa nousta 6 tunnin jälkeen. 10 tunnin hoitopäivä suuressa ryhmässä saa kortisolitason niin korkeaksi, ettei se ehdi tasaantua yön aikana.”
Liisa Keltikangas-Järvinen, Länsiväylä 11.12.2016
Kävimme aiheesta pitkän ja kiivaan väittelyn, joka päätyi melko hyvin myös asiakaskertomukseen:
Iltapäivästäkään en voinut paljoa nipistää työaikani vuoksi. Lisäksi lapsen oli hyvä ehtiä ulkoilemaan iltapäivällä vähän pidempään.
Tietenkin aamuisin monet muutkin vanhemmat veivät lapsensa päiväkotiin siihen klo 9 pintaan. Miksi me olimme poikkeus, joilla piti olla toiset säännöt?
En halunnut, että lastensuojelu ottaa vallan määrittää omia aikataulujani. Keskustelu myös pelotti, siinä miten lastensuojelulla oli valta käyttää järjenvastaisia perusteita määrittääkseen vanhempien elämää johonkin muottiin.
Työntekijät olivat kuitenkin peräänantamattomia. Lopulta he vaativat, että “kokeilemme” lasten viemistä päiväkotiin jo klo 8. Tein niin pari viikkoa, kunnes soitin asiasta kasvatus- ja perheneuvolan psykologille. Hän ei nähnyt aikataulussa mitään järkeä. Hänen auktoriteetillaan saatoin luopua “kokeilusta”. Perhetyökin sitten loppui, joten asia jäi silleen.
Meidän kohdallamme oli kyse aikataulusta. Lastensuojelu myös usein velvoittaa laittamaan lapset jo varhain päivähoitoon. Perusteluksi kerrotaan, että “tutkimusten mukaan niin on parempi”, vaikka tutkimustulokset eivät ole yksiselitteisiä. Joka tapauksessa päivähoito on myös vanhemmuuden arvoon ja kokemiseen, sekä elämäntapaan sisältyviä valintoja. Tässäkin näyttäytyy, että lastensuojelussa ei kyetä näkemään asiakkaita tuntevina ihmisinä, joiden vanhemmuus pitkälti rakentuu itsenäisyyden tuomasta omanarvontunnosta.
Paha Isä
Maaliskuu 2021
2022-01-30 Toimitus