Lastensuojelu puuttuu kodeissa paljon kasvatuksellisiin asioihin, kuten lasten kanssa leikkimiseen, ruokailuihin ja muuhun sellaiseen. Mutta ennen kaikkea kurinpitoon, erityisesti siten, että kurin pitää olla tiukkaa. Jos tutkimusten mukaan lasten on parempi käydä päiväkodissa kuin olla kotona, merkitsee kotona pitäminen, että lapsen kehitys vaarantuu. Tällöin se on lastensuojelun puuttumisen peruste.
Tämä perustuu lakiin:
“Avohuollon tukitoimien tarkoituksena on edistää ja tukea lapsen myönteistä kehitystä sekä tukea ja vahvistaa vanhempien, huoltajien ja lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavien henkilöiden kasvatuskykyä ja -mahdollisuuksia.”
Lastensuojelulaki 34 § Velvollisuus ryhtyä avohuollon tukitoimiin
Käytännössä tukitoimet voivat koskea seuraavanlaisia asioita:
- Mihin aikaan lapset viedään/tuodaan päiväkotiin/-kodista
- Missä ja milloin lapset ruokailevat ja nukkuvat
- Lasten kanssa leikkiminen
- Satujen lukeminen lapsille
- Lasten pitäminen sylissä
Tavallisesti tällaiset ovat perheiden omia asioita, joissa vanhemmat usein seuraavat yksi toista ja toinen toista kasvatusmallia – tai tekevät kuten parhaaksi näkevät. Vanhemmuutta ei pitäisi tarvita tehdä minkään oppikirjan mukaisesti, eikä varsinkaan yhden tietyn. Lastensuojelun asiakkuus mistä tahansa syystä johtaa siihen, että sosiaali- ja perhetyöntekijät uhkauksin pakottavat vanhemmat tiettyyn hyväksi katsottuun malliin, joka on parempi kuin toinen. Onhan se tutkimuksin todistettu.
Saatetaan edellyttää, että päivällinen on tiettyyn aikaan ja että vanhempien on aina syötävä yhdessä lasten kanssa, kuten normaaliksi katsottuun perheidylliin kuuluu. Lapsille on parempi jos vanhemmat leikkivät heidän kanssaan paljon “ohjattua leikkiä”, joten sellaista voidaan edellyttää. Sama juttu satujen lukemisen kanssa.
Idyllistä tulee siten pakollista. Mikäli vanhempi ei alistu perhetyöntekijöiden vaatimuksiin, ei hän ota tukea vastaan ja perhetyö on ollut toimimatonta. Tällöin sijoitus kodin ulkopuolelle on ainoa keino.
Näiden pienten todellisten epänormatiivisuuksien päälle tulevat lukuisista virheistä aiheutuvat aiheet, joissa korjataan sellaistakin, missä ei ole mitään vikaa.
Useimmat vanhemmat ovat näistä varmasti myös samaa mieltä, että olisihan se parempi. Ongelmaksi muodostuukin, että paremmasta tehdään yhteiskunnallisesti pakollinen muotti, josta ei saa poiketa.
Tällainen valinnanvapauteen puuttuminen olisi mahdotonta laajalti, mutta kohdistuessaan lastensuojelun asiakkaisiin sen ajatellaan kohdistuvan vaikeasti ongelmaisiin perheisiin.
Autoritäärinen lapsilähtöisyys
Lapsia ei kuitenkaan saa ottaa mukaan vanhempien omiin harrastuksiin ja mielenkiinnon kohteisiin, sillä se ei olisi lapsilähtöistä.
Lastensuojelun keskeinen myytti on siinä, miten kasvatus ja yleisemmin kotiolot vaikuttavat lapsen kehitykseen.
Tämän vuoksi vähäisiä riskejä torjutaan autoritäärisillä pakkotoimilla, jotka aiheuttavat perheissä ahdistusta ja usein synnyttävät suurempia ongelmia.
Yksi koulukunta suomalaisen lapsen kasvatukselle
Sosiaalityöntekijöillä tai perhetyöntekijöillä ei pääsääntöisesti ole kasvatustieteellistä tai varsinkaan psykologian tutkintoa, eikä välttämättä mitään opintoja niissä. Sosiaalityön tutkinto on yhteiskuntatieteellinen, ei ihmistieteellinen. Sikäli työntekijät ovat niissä aivan yhtä amatöörejä kuin vanhemmatkin, joiden elämää työntekijät pyrkivät “tukemaan”.
Lastensuojelun ei tulisi perustua yhden koulukunnan seuraamiseen.
2021-03-25 Toimitus