Tapaamisohjeet

Lastensuojelun työntekijöitä, kuten sosiaalityöntekijöitä ja perhetyöntekijöitä, kohdataan neuvotteluissa ja kotikäynneillä. Niihin kannattaa lähtökohtaisesti suostua, mutta tapaamisiin valmistautuminen, niiden tallentaminen ja jälkipuinti voivat auttaa omien ja lasten oikeuksien toteutumisessa.

Suostuminen tapaamisiin

Osa ongelmista lastensuojelun kanssa vaikuttaa johtuvan siitä, että vanhemmat ymmärrettävistä syistä eivät halua olla tekemisissä lastensuojelun kanssa ja kieltäytyvät yhteistyöstä. Näin ollen tapaamisiin kannattaa lähtökohtaisesti suostua. Muutoin vanhempien haluttomuutta yhteistyöhön voidaan käyttää perusteluna kovemmille lastensuojelutoimille. Yhteistyöhön saatetaan lopulta pakottaa huostaanoton uhalla ja joskus uhkaus saatetaan toteuttaa. Tämä saattaa joskus aiheuttaa lastensuojelutoimia, jotka olisivat muuten täysin tarpeettomia.

Vastaavasti kaikenlaisten “tukitoimien” vastaanottaminen ja niihin liittyvät tapaamiset ovat valitettavan pakollisia, mikäli haluaa pitää lapsensa.

Toki tapaaminen ei myöskään pelasta ongelmilta ja tapaamisissa saattaa tulla sanoneeksi asioita, jotka kääntyvät vanhempaa itseään vastaan. Vanhemmalla voi tapaamisissa esimerkiksi nousta tunteet pintaan ja esittää uhkailuja, jotka otetaan perusteluina huostaanotolle tai kiireelliselle sijoitukselle.

Valmistautuminen kokouksiin

Kokouksiin kannattaa aina valmistautua käymällä läpi aiemmin esillä olleet aiheet ja pohtimalla esitettäviä asioita. Toisaalta työntekijät omalta osaltaan valmistautuvat kokoukseen ja usein ottavat aivan uusia aiheita, joten sikäli kokouksiin ei koskaan voi valmistautua ennalta kovin perusteellisesti.

Muistilista kokoukseen valmistautumiseen:

  • Vaadi itsellesi tapaamisen taustana olevat edeltävät kirjaukset tai lastensuojeluilmoitus
  • Tee oma asialistasi aiheista ja seikoista, joita haluat tuoda esille
  • Huolehdi ulkoisesta olemuksestasi (hygienia ja siisti ja ehjä vaatetus)
  • Kotona tavattaessa huolehdi kodin siisteys ja puhtaus kuntoon
  • Hanki nauhoitusväline ja tarkista sen toimivuus
  • Hanki avustaja tai tukihenkilö
  • Hanki lakimies

Lastensuojelun kirjaukset

Huomaa aina hyvissä ajoin ennen neuvotteluja pyytää lastensuojelun viimeisimmät kirjaukset. Jotkin kirjaukset on mahdollista saada sosiaalityöntekijältä, mutta kunnan kirjaamosta tai vastaavasta on saatavilla kattavammat kirjaukset. Tietopyynnön käsittelyaika kirjaamossa on tavallisesti kaksi viikkoa, joten pyynnöt kannattaa tehdä hyvissä ajoin.

Monet raportit, kuten perhetyön päiväkirjaukset ja kuukausiraportit on usein mahdollista saada suoraan.

Oma asialista

Neuvotteluihin on hyvä valmistautua listaamalla aiheet ja asiat, joita itse haluaa tuoda esille.

Asioita voivat olla esimerkiksi:

  • Korjaukset lastensuojelun kirjauksiin (tehtävä myös kirjallisena vaatimuksena)
  • Kysymykset ja kannanotot mahdollisesti virheellisistä toimintatavoista
  • Päivitys perheen tapahtumista koskien lastensuojelun huoliaiheita
  • Keskustelua syventävät kysymykset epäselvistä aiheista
  • Kysymykset toimintatavoista ongelmakohtien selvittämiseksi

Tukihenkilö ja lakimies

Lastensuojelun asiakkaalla on oikeus ottaa neuvotteluihin edustaja ja tukihenkilö. Usein lastensuojelussa esitetään, että on oikeus toiseen – edustajaan tai tukihenkilöön – lain mukaan on oikeus molempiin.

Tukihenkilö on tärkeä, koska neuvotteluissa voi olla tavallisesti ainakin sosiaalityöntekijä ja pari perhetyöntekijää pommittamassa vanhempaa, joka helposti menee ristitulessa lukkoon. Kahdet aivot antavat helposti moninkertaisen tehon, kun toisen puhuessa toinen saa ajatteluaikaa ja toisin päin. Tukihenkilö voi tarvittaessa toimia myös todistajana – oikeudessakin mieluummin kuullaan todistajaa kuin nauhoituksia.

Lakimiehen käyttäminen voi olla kallista ja siinä pitää sitten käyttää harkintaa mihin voi ja haluaa rahansa käyttää. Julkista oikeusapua ei yleensä saa lastensuojelun neuvotteluihin.

Lähteitä:

Toimiminen neuvottelussa

  • Tee muistiinpanoja toisten puheenvuoroista
  • Tuo oman asialistasi asiat esille
  • Kuuntele
  • Ymmärrä huolet ja kysy miten asiaa voitaisiin ratkaista
  • Pyydä tarkennuksia ja perusteluita
  • Kaiva argumentaation ongelmat esille
  • Perustele kantasi – muistaen kuitenkin, että maailmassa ei ole ylempää tuomaria kuin sosiaalityöntekijä
  • Huomauta virheellisistä kirjauksista, perusteluista ja päättelyvirheistä
  • Työntekijä ei ole ystäväsi – älä kerro mitään mitä et halua käytettävän itseäsi vastaan
  • Nauhoita neuvottelu
  • Älä milloinkaan uhkaile millään lainvastaisella tai lasten edun vastaisella

Muistiinpanot

Muistiinpanoista on hyötyä sekä neuvottelun aikana että sen jälkeen. Siten ne on parasta kirjoittaa heti neuvottelussa toisten puheenvuorojen aikana, jolloin voi esimerkiksi alustuspuheenvuoroissa kerätä tärkeimmät kohdat ja sitaatit, ja sitten oman puheenvuoron tullen aloittaa tarkentava keskustelu niistä. Tämä myös vähentää jälkikäteisen nauhoituksen purkamisen tarvetta, vaikka sellaisesta voikin tarkistaa puutteita.

Tallentaminen

Usein neuvotaan nauhoittamaan tai peräti videoimaan keskustelut. Ajatuksena voi olla työntekijöiden valheiden paljastaminen. Valitettavasti se on usein vaikeaa, koska työntekijät kyllä olettavat keskustelut nauhoitettavan. Vaikka joskus historiassa onkin saatu työntekijöitä kiinni virkavirheen tasoisista sanomisista, on se hyvin epätodennäköistä. Useimmat laittomuudet, vaikka kävisivät ilmi työntekijöiden omista kirjauksista, on lähes aina selitettävissä “oho anteeksi, korjaamme asian jatkossa”. Lastensuojelun valvonta kun ei Suomessa toimi ja työntekijöiden virkavirheisiin tai suoranaisiin rikoksiinkaan ei puututa. Joka tapauksessa virkavirheiden metsästäminen on todella vaikeaa työtä ja valvontaviranomaiset haluavat ensisijaisesti käsitellä kirjallisia asioita.

Nauhoittamisten ensisijainen tarkoitus onkin oman muistin virkistäminen ja muistiinpanojen kokoaminen jälkikäteen. Siinäkin on toki aika iso työ, mutta se voi kannattaa.

Aloita nauhoittaminen hyvissä ajoin jo mahdollisten alkuturinoiden varalta ja vastaavasti lopeta se vasta kun tilanne on kokonaan ohi. Puhelunauhoitusohjelmat voi asettaa nauhoittamaan puhelut automaattisesti.

Työntekijät eivät aina suostu neuvottelujen tai muiden tapaamisten nauhoittamiseen. Sellainen vaatimus ei perustu lakiin ja on asiakkaan tai vanhempien oikeuksien vastaista. Kiellosta voi tehdä kantelun. Lupaa ei kuitenkaan tarvita ja keskustelut saa nauhoittaa salaisesti. Nauhoittaminen on suositeltavaa.

Ks. Tallennusvälineet.

Kuuntelu

Kokouksissa tärkein taito on kuunnella vastapuolta, pyrkiä ymmärtämään heidän näkemänsä ongelmat ja keskustella sen pohjalta huolten hälventämiseksi. Huoli ei aina hälvene vain kertomalla tai perustelemalla, vaan sosiaalityöntekijälle kelpaa usein vain suostuminen “tukitoimiin”. Asiakasperheellä on siten yleensä käänteinen todistustaakka ja lastensuojelussa ajatellaan, että työntekijöiden istuminen sohvalla antaisi luotettavan kuvan perheen tilanteesta.

Kuuntelun tärkein keino on yksityiskohtien ja yksityiskohtaisten perusteluiden perääminen. Suuri osa lastensuojelun toimien perusteluista on “huolta vanhemmuudesta”, “epäselvä perhetilanne” ja muuta yhtä epämääräistä. Kun työntekijä kertoo huolesta, voi siitä ja sen perusteista pyytää täsmennystä ja tarkennusta. Jos perusteluissa on ongelmia, ne usein löytyvät yksityiskohdista. Keskeisiin aiheisiin kannattaa pyytää tarkennusta: “Perhetilanne?” “Mikä siinä on huolestuttavaa?” Työntekijän pitkä puheenvuoro ja ns. rautalangan vääntäminen antaa myös aikaa pohtia vastauksia. Keskustelu voi työntekijöiden puolustaessa kestämättömiä kantojaan ajautua absurdeihinkin väitteisiin (ks. Taaperon kahdeksantuntinen työpäivä).

Se kannattaa kuitenkin muistaa, että kun edetään päätöksiin, väittelyissä ei ole muuta tuomaria kuin sosiaalityöntekijä oman kantansa pohjalta. Erikoisetkaan ajatukset eivät välttämättä ole virkavirhe.

Jotkut huolet voivat hälvetä vanhempien kannanotoilla. Jos huoli on noussut toisen vanhemman kokemista olosuhteista, on tämä tavallaan todistaja-asemassa, jossa voi hälventää niitä vakuuttamalla huolen olelleen aiheetonta, vähäpätöistä tai tilapäistä. Toisia huolia voi hälventää sopimalla yhteistyöstä koulun, päiväkodin tai neuvolan kanssa. Huolia kodinolosuhteista voi hälventää suostumalla avohuollon tukitoimiin, jotka ovat käytännössä valvontaa. Kuitenkin lastensuojelun ennakko-oletukset voivat tehdä tukitoimista paljolti todisteiden keräämistä, jos ei alkuperäisestä ongelmasta niin mistä tahansa muusta. Tätä on kuitenkin vaikea välttää.

Mikään kokouksessa kertomasi ei ole luottamuksellista. Amerikkalaisittain sanottaisiin: kaikkea mitä sanot voidaan käyttää sinua vastaan. Työntekijät voivat poimia outoja tulkintoja hyvinkin tavanomaisista kielenkäytön piirteistä, kuten jos sanot “se on vähän kuin”, saatetaan se kirjata “vanhempi vähättelee”.

Yksi virhe on monilla tai ehkä useimmilla meistä joskus oleva puhetapa, jossa dramatisoimme oman elämän tapahtumia, saaden ne kuulostamaan jännittäviltä, tai käytämme mustaa huumoria. Lastensuojelun neuvotteluissa se voi olla vaarallista – joskus huumori ymmärretään, aina ei.

Tapaamisen jälkeen

Tapaamisen jälkeen on tärkeintä hoitaa sen kirjaaminen. Myös lastensuojelun työntekijät tekevät muistiinpanonsa ja ne saattavat ilmeentyä esille ongelmaksi vasta kuukausien tai vuosien kuluttua. Olet saattanut nauhoittaa keskustelut, mutta kuukausien päästä et muista mitä missäkin tapaamisessa on keskusteltu. Tällöin tiedonmurusten jäljittäminen on hankalaa.

Tallennusvälineet

Jokaisen oikeuksiin kuuluu oikeus nauhoittaa omat keskustelut ja puhelut. Tapaamiset on myös laillista videoida, eivätkä työntekijät voi kieltää sitä (AOA Sakslin 2276/2013). Videointi voi selkeyttää äänitallennetta ja välittää myös eleellistä viestintää. Videolta puhujien henkilöllisyys tulee äänitallennetta selkeämmäksi.

Avoin äänen tai videon nauhoittaminen voi vaikuttaa keskustelun kulkuun, joko provosoimalla tai toisaalta hillitsemällä, riippuen henkilöistä ja tilanteesta. Jotkut sosiaalityöntekijät suhtautuvat nauhoittamiseen ja varsinkin videointiin hyvin vihamielisesti, joskus kieltäen sen uhkaamalla lopettaa tapaamisen, vaikka kieltäminen onkin lainvastaista. Nauhoittamista ei kuitenkaan voi kieltää silläkään perusteella, että nauhoituksia on aihemmin julkaistu jossain.

Nauhoittamisen voi tehdä digitaalisella tallentimella tai puhelimen sovelluksella. Videointiin voi käyttää videokameraa tai puhelinta. Etäneuvotteluissa voi käyttää puhelimeen, tablettiin tai tietokoneeseen asennettua videokaappausohjelmaa. Äänipuheluiden nauhoittamiseen tarvitaan erityinen sovellus ja tallennusohjelmista kannattaa tarkistaa erityisesti, että ne tallentavat myös toisen keskustelijan puheen; joissain maissa se on kiellettyä ja siksi estetty monissa puhelinmalleissa. Yleensä vastapuolen äänen saa nauhoitukseen laittamalla puhelimen ulkoisen kaiuttimen päälle. Tallennusmuoto ja mahdolliset laatuasetukset kannattaa valita yhteensopivuuden ja laadun kannalta. Tavallisin äänimuoto on MP3 ja videomuoto MP4. Usein oletusasetukset tuottavat mahdollisimman pieniä tiedostoja, mutta tällöin laatu voi olla liian huono jos puhe on hiljaista tai epäselvää.

On syytä varoittaa, että oikeus nauhoittamiseen ei merkitse rajoituksetonta oikeutta jakaa nauhoitteita. Niitä voi käyttää ainakin oman muistin tueksi, tarkkojen muistiinpanojen lähteenä ja todisteena mahdollisessa kantelussa, oikeudenkäynnissä tai rikostutkinnassa. Julkaiseminen erityisesti julkisissa tiedotusvälineissä tai levittäminen suurelle määrälle ihmisiä voi olla lapsen tai toisten osallistujien yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä (esim. videon levittäminen huostaanottotilanteesta, KKO:2018:81) tai kunnianloukkaus.

Oikeus nauhoittamiseen koskee vain omia keskusteluja eli itse ollessa keskustelussa läsnä. Toisten keskustelun luvaton nauhoittaminen ilman omaa läsnäoloa voi olla salakuuntelua.

Lähteitä:

2024-08-05 Toimitus